Mitä on yhteiskehittäminen?
Mitä yhteistä on avaruusraketilla ja Netflixillä?
​
Netflix mullisti tapamme katsoa elokuvia ja TV-sarjoja. Se kehitti liiketoimintamalliaan läheisessä vuorovaikutuksessa asiakkaidensa kanssa ja varmisti näin, että heidän tuotteensa vastasi markkinoilla vallitsevaa kysyntää. Tämän lisäksi Netflix onnistui valjastamaan parhaan osaamisen kehittäessään suosittelualgoritmiaan joukkoistamalla.
​
Samalla tavoin ensimmäisen avaruusmatkan järjestäminen oli valtava yhteisponnistus. Onnistuakseen se vaati monitieteistä ja monitoimijaista yhteiskehittämistä. Yritykset, julkinen sektori, investoijat, kansalaiset sekä tutkijat eri tieteenaloilta tekivät yhteistyötä, jotta avaruusmatka saatiin toteutettua. Tapauksia yhdistää se, että kumpikaan ei olisi voinut toteutua ainoastaan yhden tutkimusryhmän, henkilön tai yrityksen toimesta.
​
Professori C.K. Prahalad käytti ensimmäisenä termiä yhteiskehittäminen artikkelissaan "Co-opting customer competence" vuonna 2000. Siitä lähtien yhteiskehittämisen periaatteet ja menetelmät on omaksuttu laajalti suurissa teknologiafirmoissa kuten Googlella, GE:llä ja Netflixillä.
Yhteiskehittäminen on menetelmä, jossa asiakkaat liittyvät arvoketjuun sekä osallistuvat innovaatiotoimintaan. Nopea tuotekehitys, asiakkaiden sitouttaminen ja lisäarvo ovat syitä, jotka saavat yritykset valitsemaan yhteiskehittämisen. Pohjimmiltaan yhteiskehittäminen on siis organisaatio-, toimiala- ja maarajat ylittävää toimintaa, jolla tähdätään yhteisiin tavoitteisiin.
​
Yhteiskehittäminen ei kuitenkaan rajoitu yrityksien ja loppukäyttäjien väliseen toimintaan. Nykyään puhutaankin usein ns. neloiskierteen toimijoista. Se korostaa yhteistoimintaa neljän eri sidosryhmän välillä; eli yritysten, tutkijoiden, julkisen sektorin sekä kansalaisten eli loppukäyttäjien.
Palkittu taloustieteilijä Mariana Mazzucato korostaa rajat ylittävän yhteiskehittämisen merkitystä rakenteellisia, systeemisiä ja kompleksisia ongelmia ratkaistaessa. Esimerkiksi väestön vanheneminen ja siihen liittyvät terveydelliset, taloudelliset ja työelämää koskevat ongelmat ovat luonteeltaan kompleksisia ja niiden ratkaiseminen vaatii rajat ylittävää yhteistyötä. Tällainen monitoimijainen innovaatiotoiminta on tavoitteellista ja sitä kutsutaan englanniksi nimellä mission oriented innovation.
​
Vaikka yhteiskehittäminen on tunnettu menetelmä teknologiafirmoissa, konsulttipiireissä ja monikansallisissa järjestöissä, on se yhä alihyödynnettynä hyvinvointi- ja terveysalalla (HyTe). HyTe on asiakaslähtöinen ala, jonka tuotekehityksessä hyödynnetään myös suuria määriä dataa. Siksi yhteiskehittämisen ja avoimen innovaation menetelmät sopivat erinomaisesti HyTe –palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen.
Aikaisemmin mainittu suurtenikäluokkien vanheneminen on esimerkki globaalista rakenteellisesta haasteesta, jonka ratkaisemiseen tarvitaan yritysten, julkisen sektorin, yliopistojen sekä kansalaisen yhteistyötä. Kansalaiset ovat avainasemassa yhtälön ratkaisemisessa, koska ihmisten tekemien päivittäisten havaintojen ja valintojen avulla voidaan edistää hyvää elämää, hyvinvointia ja terveyttä.
Mitä on avoin innovaatio?
Yksilöiden kyvyillä ja osaamisella on rajansa. Valtavan muurahaispesän rakentamiseen tarvitaan suuren muurahaisyhteisön yhteisponnisteluita. Yksikään muurahainen ei pysty pesän rakentamiseen yksin. Samalla tavalla tutkimus- ja innovaatiotoiminta on yhteisponnistelua, jota edistetään avoimuudella ja luomalla yhteisiä rajapintoja. Avoin innovaatio on siltojen rakentamista ja esteiden poistamista.
​
Yhteiskehittämis-termin keksijän Pralahadin mukaan hyvin toimivalle yhteiskehittämiselle on neljä edellytystä. Nämä ovat avoin dialogi, avoin pääsy, läpinäkyvä toiminta sekä riskien ja hyötyjen jakaminen. Kolme edellä mainittua kriteeriä toimivat pohjana avoimelle innovaatiolle.
Henry Chesbrough määritteli käsitteen avoin innovaation vuonna 2003. Pohjimmiltaan avoin innovaatio edistää firmojen ja muiden toimijoiden välistä innovaatiotoimintaa.
Kuten yhteiskehittäminen, myös avoin innovaatio tekee tuotekehittämisestä kustannustehokkaampaa. Suurempi määrä informaatiota ja rajat ylittävä osaaminen tekevät avoimesta innovaatiosta menetelmänä tehokkaan.
​
OpenInnovation.eu määrittelee avoimen innovaation seuraavasti: ”Avoin innovaatio yhdistelee sisäisiä ja ulkoisia ideoita sekä reittejä markkinoillepääsyyn. Tämä edistää uusien teknologioiden kehittymistä.”.
Samoin kuin yhteiskehittäminen, avoin innovaatio voi tapahtua joko firmojen kesken, tutkijoiden ja firmojen kesken, tai loppukäyttäjien ja firmojen kesken. Avoin innovaatio voi myös osallistaa kaikki neloiskierteen toimijat mukaan innovaatiotoimintaan kaikissa innovaatioprosessin vaiheissa.
​
Kun innovaatioprosessiin liittyy kaikki neloiskierteen toimijat, puhutaan avoin innovaatio 2.0:sta. Se nostaa innovaatiotoiminnan tasolle, jolle kenenkään yksittäisen toimijan tai yrityksen olisi mahdotonta yksin päästä. Digitaaliset alustat mahdollistavat avoimien innovaatioekosysteemien muodostumista. Ne edesauttavat tehokkaasti yhteistyötä sekä kiihdyttävät tulosten jakamista eri toimijoiden kesken.
Mitä on avoin tiede?
Avoimen tieteen missio on tehdä tutkimuksesta demokraattisempaa, läpinäkyvämpää, saavutettavampaa sekä avoimempaa.
Informaatioyhteiskunnan ja sosiaalisen median murroksessa avoimen ja helposti saatavilla olevan tutkitun tiedon tarve kasvaa. Sosiaalisessa mediassa nopeasti liikkuva tieto on tuonut hyötyjen lisäksi mukanaan myös haittoja kuten valeuutisia. Avoimella tieteellä on suuri potentiaali hillitä väärän informaation leviämistä tarjoamalla luotettavampia lähteitä. Hyvinvointi- ja terveysalalla väärän tiedon levittäminen on erityisen haitallista.
Avoin tiede tehostaa tutkimustyötä. Avoin data ja avoimet julkaisut edesauttavat globaalia yhteistyötä tutkijoiden kesken. Eurooppalainen avoimen tieteen hanke FOSTER määrittelee avoimen tieteen seuraavasti: ”Avoin tiede on liike, joka mahdollistaa tieteellisen tutkimuksen ja datan sekä tulosten levittämisen kaikille tiedosta kiinnostuneille.”
​
Saadakseen tuulta siipiensä alle avoin tiede vaatii tahtoa, teknologisia alustoja, kauaskatseista politiikkaa sekä inspiroivia esimerkkejä. The European Association of Research Libraries ja Euroopan komission asettama Open Science Policy Platform (OSPP) suosittelevat noudattamaan niin kutsuttuja FAIR -data periaatteita.
FAIR on akronyymi, joka tulee sanoista findable, accessible, interoperable ja reusable, eli löydettävä, saavutettava, yhteentoimiva ja uudelleenkäytettävä. Euroopan komissio ja G20 –maat kannattavat FAIR-data periaatteita ja avointa tiedettä.
​
Kansalaistiede on Avoimen tieteen toinen tärkeä elementti. Väljästi määriteltynä kansalaistiede on: “kansalaisten tekemää tieteellistä työtä, yleensä ammattitutkijoiden ja instituutioiden kanssa yhteistyössä tai niiden ohjauksessa".
​
Erityisesti dataintensiiviset palvelualat, kuten HyTe, hyötyvät suuresti kansalaistieteestä ja avoimesta tieteestä. Digitaalisuus sekä alati kehittyvä teknologia mahdollistavat uusia, parempia tapoja monitoroida terveyttä ja kerätä dataa. Erilaiset sensorit, aktiivisuusrannekkeet ja kansalaisten tekemä havainnointityö mahdollistavat suuren datamäärän keräämisen. Tätä dataa voidaan hyödyntää elintapasairauksien ehkäisemisessä.
Mikä on Living Lab?
Yhteiskehittäminen ja avoin innovaatio eivät tapahdu ilman orkestrointia ja suotuisaa ekosysteemiä.
The European network of Living Labs (ENoLL) määrittelee Living Labit seuraavasti: ”(…) ovat käyttäjälähtöisiä, avoimia innovaatioekosysteemejä, jotka perustuvat yhteiskehittämiseen sekä tutkimuksen ja innovaation integroimiseen oikeissa yhteisöissä ja todellisissa puitteissa”.
​
Living Labeillä on useita päämääriä. Ensinnäkin ne toimivat kokeilu- ja testialustoina, joissa voi kehittää ja validoida tuotteita ja palveluita. Ekosysteemi mahdollistaa nopeiden prototyyppien kehittämisen ja valmiiden tuotteiden skaalamisen.
Lisäksi Living Labit ovat tutkimuslaboratorioita, joissa voidaan havainnoida ja monitoroida yhteiskehittämistä ja avoimia innovaatioprosesseja. Tämä tieto auttaa meitä kehittämään parempia yhteiskehittämisen orkestrointin työkaluja ja malleja. Living Labit toimivat myös välikäsinä eri toimijoiden välillä. Tämä edistää aktiivista osallistamista, yhteistyötä sekä kommunikointia.
Miksi yhteiskehittämistä orkestroidaan?
Sinfoniaorkesteriin kuuluu monia lahjakkaita muusikoita. On viulisteja, sellistejä ja tuubansoittajia. Vaikka kaikki muusikot ovat oman alansa ammattilaisia, tulisi musiikista kakofoniaa ilman kapellimestaria. Samalla tavoin onnistunut yhteiskehittäminen ja avoin innovaatio vaativat orkestrointia.
Top-down –johtaminen kuuluu menneisyyteen, bottom-up on tämän päivän lähestymistapa. Orkestrointi on epäsuoraa johtamista. Se on fasilitointia, välittämistä ja kommunikointia eri toimijoiden välillä. Monitoimijaista yhteiskehittämistä ohjataan ns. välittäjäringin avulla. Se koostuu eri alojen edustajista. Nämä edustajat orkestroivat yhteistyötä ja yhteiskehittämisprosessia yhdessä ja omilla tahoillaan.
Toimiva orkestrointi vaatii monia taitoja. Koska orkestroija toimii eri sidosryhmien välillä, hänen täytyy pystyä vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, tasapuolisuutta ja avointa kommunikaatiota. Yhteiskehittäminen ja innovaatiotoiminta ovat prosesseja. Siitä syystä orkestroijan tulee osata sekä rakentaa että ylläpitää suhteita, verkostoja ja ekosysteemejä ja toimeenpanna innovaatioprosesseja.
Yhteiskehittämisen orkestrointi riippuu taitojen ja kykyjen lisäksi oikeasta ajasta ja paikasta. Tällaista paikkaa tai virtuaalista tilaa kutsutaan innovaatioekosysteemiksi. Living Lab on esimerkki avoimesta innovaatioekosysteemistä. Toinen tehokas orkestroinnin väline on innovaatioleiri. Toisin kuin Living Labit, innovaatioleirit kestävät vain muutaman päivän. Ne kokoavat yhteen erialojen toimijoita yhteiskehittämään ratkaisuja ja liiketoimintamalleja. Avain onnistuneeseen innovaatioleiriin on taidokas orkestroija, joka saa orkesterin jäsenet soittamaan saumattomasti yhteen.
